TIETOA JA TARINAA

PICEMOIN TARINA

Lasten kasvattamisessa, sekä työelämässä että vanhemman roolissa, on tullut eteen tilanteita, joiden läpikäymiseen ja käsittelyyn eivät sanat ole kertakaikkiaan riittäneet. Liian usein tulee sanottua samoja sanoja, jotka eivät vaikuta millään tavalla lapsen toimintaan. Miksi näin on?

 

 

Varmasti suuri osa ihmisistä on kokenut sekä työ-että yksityiselämässä epäreiluutta ja ymmärtämättömyyttä. Se tunne, kun sinua ei kuunnella tai sinut ymmärretään väärin, vaikuttaa pidemmällekin kuin vain siihen päivään.

Tämä havainto aukaisi silmiäni. Suuri osa epäonnistuneesta viestinnästä ja vuorovaikutuksesta lasten kanssa on johtunut juuri tästä: emme ole ymmärtäneet toisiamme tai emme ole kuunnelleet toisiamme. Voi vain kuvitella kuinka usein lapsi kokee epäreiluutta ja ymmärtämättömyyttä, koska vaikka kasvattaja kasvattaisi kuinka lapsilähtöisesti tahansa, aikuisella on kuitenkin aina “valta-asema” tai pehmeämmin sanottuna velvollisuus luotsata lapsen kasvua oikeaan suuntaan.

 

 

Tästä havainnosta syntyi tarve kehittää materiaalia  tunne- ja vuorovaikutuskasvatukseen, jonka avulla voi vahvistaa vieläkin enemmän lasten itsetuntoa, vuorovaikutustaitoja ja empatiakykyä. Kaikki lähtee liikkeelle tunteista: siitä, kuinka lapsi osaa niitä tunnistaa, käsitellä, hyväksyä ja ilmaista. Jotta kasvattaja pystyy tukemaan lasta tunne-elämän monissa syvyyksissä, tulee hänenkin pystyä kohtaamaan omat tunteensa, vahvuutensa ja heikkoutensa ja antaa lapselle mallia opettelemisesta ja oppimisesta.

Tavoitteena on tukea lapsia olemaan juuri sellaisia kuin ovat, ilman että tunteet ja niiden aiheuttamat reaktiot saavat aikaan häpeää. Näin lapset oppivat hyväksymään myös toiset ihmiset omina itsenään.

Annetaan lasten ja aikuisten itkeä kun itkettää, surra kun surettaa ja luotsataan lapsia ilmaisemaan tunteensa siten, että sekä lapsella että ympäristöllä on turvallista olla!